Jatkuva seuranta ja tilannehuoneet hallituksen työkaluksi

Antti Rinteen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelmaa kirjoitetaan parastaikaa. Edessä on poikkeuksellisen suuria haasteita ilmastonmuutoksesta sosiaaliturvauudistukseen. Monimutkaisissa asioissa tarvitaan välttämättä monipuolista tietoa sekä ennakkoon arvioiduista vaikutuksista että myöhemmin toiminnan havaituista seurauksista. Tähän työhön on tullut uudenlaisia mahdollisuuksia, joita tulee hyödyntää lisäämällä hallitusohjelmaan seuraavanlainen toimenpide:

Ehdotus

Valtioneuvoston toimintaa kehitetään hyödyntämällä ilmiöpohjaisia tilannehuoneita, joihin kootaan ajantasainen ja päivittyvä tieto päätöksenteon kohteena olevista asioista ja niiden vaikutussuhteista. Tavoitteena on tuottaa jaettua ymmärrystä erityisesti monimutkaisista päätöksistä, joissa on lukuisia tahoja toteuttajina. Monenvälistä tiedonkulkua parannetaan lisäämällä avoimuutta ja yhteistä tietotuotantoa, pyrkimällä reaaliaikaiseen seurantaan sekä hyödyntämällä moderneja tietotyön innovaatioita kuten tietokiteitä.

Perustelut

Tiedon merkitys yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on korostunut, kun on tartuttu ilmastonmuutoksen, sosiaaliturvan tai sosiaali- ja terveysjärjestelmän kaltaisiin erittäin monimutkaisiin ja monen toimijan vastuulla oleviin haasteisiin. Tutkimustietoa käytetään päätösvalmistelussa mutta ei riittävästi, ja joskus jopa täysin vääriin luuloihin perustuvat asiat etenevät[1]. Ratkaisuksi on ehdotettu esimerkiksi tietoa yhteen kokoavia tilannehuoneita, joissa päättäjät ja asiantuntijat yhdessä tuottavat käsityksen siitä, missä ollaan ja minne pitäisi mennä[2]. Myös erilaisten näkemysten kuunteleminen ja ymmärtäminen on tärkeää politiikan hyväksyttävyyden kannalta[3].

Tilannehuoneiden lisäksi on syytä kehittää tiedon virtaamista yleisesti, koska usein tutkimustietoa on olemassa runsaastikin, mutta se on hajallaan julkaisuissa eikä yleensä vastaa suoraan yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Hyötyä olisi siis sekä kysymysten että vastausten leviämisestä helpommin ja laajemmalle joukolle.

Tyypillisesti poliittinen päätösvalmistelu etenee nopeasti ja joskus yllättäviinkin suuntiin, ja asiantuntijatiedon tuottaminen juuri halutusta näkökulmasta ei useinkaan ehdi ajoissa valmiiksi. Tätä on VNTEAS-toiminnalla pyritty parantamaan, mutta siinäkin tiedon tuottaminen kysymyksen esittämisen jälkeen kestää useita kuukausia tai jopa yli vuoden. Eduksi olisi, että täsmällisiin kysymyksiin voisi nopeasti ja joukkoistetusti etsiä tutkimuskirjallisuudesta vastauksia, joita sitten tiedon kertyessä täsmennettäisiin ja päivitettäisiin. Esimerkiksi tietokiteitä hyödyntämällä tiedontuotantoa voisi nopeuttaa ja hajauttaa[4]. Niiden etuna on myös, etteivät ne vaadi organisaatiomuutoksia tai välttämättä edes erillisrahoitusta.

Myös päätöksenteon seurannan työkalut ovat kehittyneet harppauksin viime vuosina. Avoin data ja automaattiset seurantajärjestelmät ovat lisääntyneet ja tehneet mahdolliseksi seurata tilanteen kehittymistä tai toimenpiteiden onnistumista. Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma toteutus ja seuranta on kunnianhimoisimmasta päästä, ja siinä pyritään reaaliaikaiseen tilannekuvaan[5]. Käytännön työkalut ja toimintamallit ovat jo kokeilukäytössä. Kokemukset ovat olleet erittäin lupaavia ja herättäneet kysyntää myös muissa kaupungeissa ja organisaatioissa.

Jouni Tuomisto

Kirjoittaja on ympäristöterveyden ja vaikutusarvioinnin asiantuntija, joka on myös OKFIn hallituksen jäsen. Hän on kehittänyt avoimia menetelmiä yhteiskunnallisten päätösten valmisteluun.

Viitteet
1. Kari Raivio. Tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. Gaudeamus, Helsinki 2019. ISBN 9789523450189
2. Sitra. Ilmiömäinen julkinen hallinto. Sitran työpapereita 2018. ISBN 978-952-347-064-4
3. Heli Saarikoski, Lasse Peltonen. Yhteinen tiedon tuotanto kaventaa kuilua tiedon ja päätöksenteon välillä. Sitran blogi 2018.
4. Jouni Tuomisto, Raimo Muurinen, Juho-Matti Paavola, Arja Asikainen, Teemu Ropponen, Jussi Nissilä. Tiedon sitominen päätöksentekoon. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 39/2017. ISBN 978-952-287-386-6 [2]
5. Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma. Helsinki, 2019. raportti seurantatyökalu